Miksi?

Miksi teen tätä?


Se tunne kun olet istumassa pukkarissa, vetämässä palkkaria nassuun ja se tieto ja tunne siitä, että antoi juuri kaikkensa irti treenille, kaikki otettiin irti kehosta ja jätettiin salin puolelle on vaan jotain niin sanoin kuvaamatonta, yhdistettynä siihen, että näkee sen kovan työn tuloksen itsessään! Se motivoi jatkamaan. Se on parasta tässä hommassa. Itselleni ei ole merkitystä paljonko ne painot painaa, vaan se miltä se tuntuu kun tekee puhtaan sarjan painoilla, jotka oli aikaisemmin vaikea saavuttaa ja tämä sama tunne tulee jatkumaan, sillä jokaisella sali kerralla joudut haastamaan itsesi uudestaan ja uudestaan ja kovempaa jotta kehitys jatkuisi.

Vertauskuvana voisin käyttää nyrkkeily ottelua, en tiedä onko hyvä vertauskuva, mutta yritän avata asiaa enemmän tämän avulla.

Jokainen sali kerta on uusi haaste, joko sieltä poistutaan voittajana tai häviäjänä. Se on sinä vs rauta. Ali vs Tyson. Salille mentäessä olet päättänyt nostaa vastusta viime kerrasta, jotta saisit kuormitettua kehoa raskaammin kuin viime kerralla. Alille tulee vastaan uusi vastustaja, joka on nopeampi ja voimakkaampi kuin viime vastustaja.

Tästä selvitäksesi sinun täytyy ylittää itsesi ns. "Overcome" ja kun onnistut siinä, niin se tunne on vaan jotain niin saatanan siistiä!! Ei tätä voi oikein selittää, sillä jokaisen pitää kokea se omalla tavallaan!!! 


Tänää otin turpaan salilla ja kunnolla. Teki mieli luovuttaa kesken treenien ja painua kotiin. Puolivälissä treenejä ajattelin miksi? miksi? Miksi rääkkään itseäni kun voisin vain lähteä ja kipu loppuisi siihen. Treenit vedettiin loppuun, mutta ilman asennetta. Alkoi tehdä mieli luovuttaa, enkä halunnut mennä enään mukavuus alueen yli...

Paskamaku jäi suuhun treeneistä.

MUTTA juuri tämän takia tätä haluaa jatkaa! Saat revanssi ottelun ja ensi kerralla aiot voittaa! Ja kun pystyt siihen mihin edellisellä kerralla et pystynyt niin se tunne!!!! Se saa sinut jatkamaan ja haastamaan itseäsi yhä uudelleen. 

Rakastan tätä lajia enkä tule luopumaan siitä.

“Pain is temporary. It may last a minute, or an hour, or a day, or a year, but eventually it will subside and something else will take its place. If I quit, however, it lasts forever.”